Hiiliasiat ovat olleet paljon esillä viimeisen vuoden aikana
tiedotusvälineissä. Moni yritys ja yksityishenkilö tekee jo paljon toimia
vähentääkseen hiilijalanjälkeään. Lisätään kierrätystä ja käytetään
luontoystävällisempiä materiaaleja tai tuotantotapoja. Siirrytään käyttämään
sähköautoja tai joukkoliikennettä tai vähennetään ylipäätään matkojen ja
matkustamisen määrää. Kaikkea hiilen kulutusta ei voi lopettaa. Aina jää osa
hiiliyhdisteiden käyttöä, joka pitäisi korvata uudella hiilensidonnalla.
Hiilinieluja isossa mittakaavassa muodostuu vain
yhteyttämällä. Vihreät kasvit merissä, metsissä ja muualla muodostavat nieluja.
Hiilen pysyvyydessä on eroja. Osa merien levätuotannon sitomasta hiilestä jää
lähes pysyvästi kierron ulkopuolelle osan palatessa uudelleen kiertoon.
Metsissä hiilen kierron pysyvyyteen vaikuttaa metsänhoito ja puuston
kiertoaika. Mitä enemmän hakattavasta puustosta ohjautuu pitkäaikaiseen
käyttöön, esimerkiksi puurankentamiseen, sitä pidempään hiili on poissa
ilmakehästä. Kiertoaikaa voidaan jonkin verran pidentää, mutta jossain
vaiheessa lahoaminen on yhtä suurta tai suurempaa kuin kasvu ja silloin
hiilinielu on muuttunut hiilen lähteeksi. Muu hiilen sidonta on ainakin
Suomessa marginaalista metsien hiilensidontaan nähden.
Iso raha
Suomessa lasketaan metsien hiilen sidonnan olevan luokkaa 26
miljoonaa tonnia vuodessa. Tämän suomalaiset tuottavat ilman, että maanomistajat
saisivat siitä korvausta. Päästöoikeuden hinta CO2 tonnilta on ollut noin 25
euron luokkaa. Suomen metsien hiilinielun kokonaisarvo näillä luvuilla on 650
miljoonaa euroa. Metsämaan pinta-ala Suomessa on noin 20 miljoonaa hehtaaria,
jolloin keskimäärin metsähehtaaria kohti hiilinielun arvo on 32 €/vuodessa.
Tässä on mukana niin Etelä-Suomen kuin Pohjois-Suomen metsämaiden tuotto.
Puusto sitoo hiiltä (CO2 ekv.) melko tarkkaan tonnin
puukuutiota kohti. Mhy Karhun alueella on noin 110 000 ha metsää, jonka
vuotuinen kasvu on 739 000 m3, eli 6,7 m3/ha/vuosi. Koko yhdistyksen
alueen hiilinielun arvo olisi tällä laskukaavalla jopa 18,5 miljoonaa euroa.
Keskimääräisellä, 31 ha tilalla, tämä tarkoittaisi noin 5200 euron
vuosituotosta hiilinieluna. Vaikka iso osa tästä poistuu hakkuiden muodossa, hiilikompensaatioasioissa
ei ole kyse ihan nappikaupasta.
Kauppa ei onnistu
Poliisihallitus on hiilikauppaa koskevissa lausunnoissaan
päätynyt siihen, että Suomessa hiilinielu ei ole sellainen tuote, jota voisi
ostaa ja myydä. Ostajan tulisi saada omistusoikeus siihen puuhun tai
maa-alueeseen, jonka hiilensidontapotentiaalin hän on ostanut tai johonkin
muuhun konkreettiseen, jotta hiilikauppaa ei tulkittaisi peitellyksi
rahankeräykseksi. Jos hiilensidontaa halutaan Suomessa tehostaa, on lainsäädäntöä
muutettava pikaisesti niin, että metsäalan asiantuntemusta voidaan kannattavalla
tavalla hyödyntää ilmastotyössä ja halukkaat voivat kompensoida suomalaiseen
metsään muidenkin kuin rahankeräysluvan saaneiden yleishyödyllisten yhdistysten
ja säätiöiden kautta. Ilmastonmuutoksen torjunta tarvitsee sekä tekijät että
rahoituksen.
Mukavaa alkavaa hiilensidontakautta kuitenkin kaikille
hiilinielun omistajille.
J. Anttoora
Metsäasiantuntija, Mhy Karhu