Olen syntyjäni Vammalasta, mutta sukujuureni ovat satakuntalaiset viimeiseltä viideltä sadalta vuodelta. Jonkun moukan mielestä se saattaa olla kohtalon ivaa, mutta nähtävästi täältä ei pysty olemaan edes yksi kokonainen sukupolvi pois. Kahdessa kuukaudessa Laviasta ja Nakkilasta on löytynyt yllättävän paljon uusia sukulaisia, tuttuja ja muita. Niitä ”sidosryhmiä”, mistä bisnesmaailmassa vouhotetaan. Duuni on hauskaa, jokseenkaan ei aina helppoa, kun saa työskennellä omiensa parissa.
Lounasravintoloiden viikoittaiset ruokalistat ja
supermarketien mainoslehdet on hyvä aina käydä läpi tarkasti. Mustamakkara
lievittää onneksi sitä vähää eroahdistusta, mitä välillä koen siihen
tietyömaahelvettiin mitä Tampereeksikin kutsutaan. Kulinaarisesta tasosta on
täydet pisteet annettava. Täällä ohraleipä on kakkoa eikä rievää.
Punapakka, Pyssykangas, Saarijärvi, Kivineva… paikannimet
tarttuvat nopeasti, mutta kartta tai kaksi pitää silti olla käden ulottuvilla.
Tietokoneen, työpuhelimen, siviilipuhelimen ja navigaattorin hakukenttä on käynyt
tutuksi. Pitkä ”ööööööhhhh…” on jo vaihtunut lyhyeksi ”jjoooo…”:ksi kun
pyydetään asioimaan suurpiirteisin koordinaatein. Maantiede alkaa olemaan jo
hallussa, mutta vielä ei ole ne kaikki isot kivet siinä sen mutkan jälkeen ja
Raimo-vainaan pirtin takuset tiedossa. Anteeksi siitä.
Työpaikat eivät ole ikinä keskenään samanlaisia, ei edes
metsänhoitoyhdistykset keskenään. Jo metsäkoulussa opetetut perinteiset
mittavälineet ovat toki kaiken pohjana, mutta Karhun panostus tekniikkaan on
yllättänyt positiivisesti. Drone-kopterit ja maastotietokoneet tukevat
relaskoopin ja maastotaulukoiden kanssa työskentelyä. Kehityskäyrä on ollut
toisin päin mitä odottaisi. Korkeakoulun metodit ovat työelämää jäljessä. Tämä
on toki positiivinen kulttuurishokki. Vastaavaa panostusta työvälineisiin ei
ole kuullut kurssikavereilta eikä heidän työpaikoiltaan.
Käytäntö ja teoria pääsevät muutenkin kättelemään useammin
kuin ennen. Nuorekkaassa viisikymppisessä työyhteisössä kaikki oppii
toisiltaan. Sillä minkä nuorena oppii ei välttämättä tee mitään alkuunsakaan,
mutta ajan hampaan kestäneet opit on hyvä ammentaa konkareita. Samalla voi myös
opettaa itsekin vaikka älypuhelimen käyttöä.
Karhu ja Satakunta on kohdellut minua hyvin, pyrin
vastavuoroisesti samaan. Olen tositarkoituksella täällä teitä varten. Joten:
metsänomistajat soitelkaa!
Eetu Heino
