MTK tekee puhdasta edunvalvontaa. Mitä ihmettä se
tarkoittaa? Käytännössä MTK edustaa maanomistajia kaikissa merkittävissä maanomistajuuteen
liittyvissä prosesseissa. Päätehtävänämme puolustamme maanomistajien
päätösvaltaa, tavoitteiden toteutumista ja omaisuudensuojaa. MTK:n metsälinja puolustaa
metsänomistajia puumarkkina-, metsätalous-, maankäyttö- ja suojelukysymyksissä maakunnallisella,
kansallisella ja kansainvälisellä taholla.
Muita prosesseja Satakunnassa ovat maakunnan kattavat luontokartoitukset, joita tehdään parin vuoden päästä päivitettävää maakuntakaavaa varten. Tiedon oikeellisuus on olennaista, mistä pidän kiinni. Infraan liittyvissä logistiikkaryhmissä vaikutamme rahoituksen kohdentamiseen myös alempaan tieverkkoon, sekä terminaalikenttien ja lastausalueiden tarpeeseen maankäytössä ja kaavoituksessa. Puun pitää liikkua. Maakunta- ja yleiskaavojen suojeluvarauksissa on ollut useita ongelmia, ja näitä on selvitetty yhdessä metsänomistajien, metsänhoitoyhdistysten, kaavoittajien ja ELY-keskuksen kanssa.
Maakunnalliseen kenttäpäällikkyyteen kuuluu paljon muutakin. Suurimman osan työajastani vievät kuitenkin valtakunnalliset vastuut luonnonsuojelun, luonnonhoidon ja maankäytön kanssa. Maanomistajille vapaaehtoista metsiensuojeluohjelma METSOa olen kehittänyt jo vuosikaudet seurantaryhmän jäsenenä, kouluttamalla metsäammattilaisia ja mm. puhumalla METSOn rahoituksen puolesta poliitikoille. Helmi-ohjelma laajentaa vapaaehtoisen suojelun ja luonnonhoidon muihinkin elinympäristöihin, ja olin ohjausryhmän jäsenenä. Ohjelma perustuu nyt maanomistajien aitoon päätösvaltaan, ja samalla METSO-ohjelmaa saatiin jatkettua.
Talousmetsien luonnonhoitoa olen ollut kehittämässä jo pitkään. Se tarkoittaa, miten luonnon monimuotoisuus (eli lajit, arvokkaat elinympäristöt sekä arvokkaat rakennepiirteet, kuten säästö- ja lahopuut) huomioidaan hakkuiden yhteydessä. Kustannustehokkuus ja toimien oikea kohdentaminen on olennaista. Samoin se, että hakkuita tarvitaan kaikissa eri muodoissaan: maailmanlaajuinen puuntarve vain kasvaa, kun fossiilitaloutta kaadetaan uusiutuvilla raaka-aineilla.
PEFC-metsäsertifioinnin kriteerejä päivitetään parhaillaan, ja tulokset ovat saaneet julkisuudessa myös kritiikkiä. Osallistuin monimuotoisuustyöryhmään, jossa ehdotetut säästöpuulisäykset olisivat maksaneet metsänomistajille yli 100 miljoonaa euroa vuosittain. Edunvalvonnan myötä kustannukset pysyvät kertaluokkaa pienempinä. PEFC:n kritisoijille iloinen vilkutus: on hirvittävän helppo huudella viherpesusta, kun taloudellisesta kestävyydestä, omaisuudensuojasta eikä omistusoikeudesta tarvitse välittää pätkääkään. Yhden avaimenreiän läpi ratkaisut näyttävät yksiulotteisen helpoilta.
Maankäyttö- ja rakennuslain päivityksessä pääviestimme on ja pysyy: kaavamerkintöjen ja -määräysten tulee olla yksiselitteisiä ja maanomistajille kohtuullisia, kaavoituksen ei tule missään muodossa olla suojelukeino, kaavoituksesta maanomistajalle aiheutuvat taloudelliset tappiot tulee korvata automaattisesti ja täysimääräisesti myös metsätalouden osalta. Omassa työssäni koulutan metsänhoitoyhdistyksiä kaava-asioissa. Autan myös lukuisissa kaavoituksen konkreettisissa ongelmatapauksissa. Samoin autan metsänomistajia ja metsänhoitoyhdistyksiä käytännön suojelukysymyksissä ja vaikkapa tuulivoiman maanvuokrasopimuksissa.
Yllä kertomani ei ole lista itsekehusta, vaan vain pieni osa MTK:n metsälinjan toimia. Kollegoissani on huippuammattilaisia joka lähtöön. Kukin on asiantuntija omalla metsäisellä vastuualueellaan: suojelu- ja maankäyttöjuristit, puukauppa, puutavaran mittaus, metsäsertifiointi, tiekysymykset, uusiutuva energia, riistapolitiikka, verotus, vesiensuojelu ja vaikkapa metsänhoito. Ja niin edelleen.
Erityisesti kansainväliset haasteet lisääntyvät nyt vauhdilla, ja niihin meillä on omat erinomaisesti verkostoituneet asiantuntijat. EU:ssa on haluja nähdä Suomen metsät pelkkinä hiilinieluina ja monimuotoisuuden turvaajina. Taloudellinen kestävyys unohdetaan aktiivisesti myös kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi Eu:n monimuotoisuusstrategiassa halutaan kaikki vanhat metsät suojeluun, kaikki turvemaat suojeluun, maa- ja merialueista vähintään 30 prosenttia suojeluun, josta 10 prosenttia kaikki toimet kieltävän tiukasti ja niin edelleen. Luonnollisesti ei ole määritelty, mitä esimerkiksi ”vanha metsä” Eu-kielessä tarkoittaa, tai mitkä toimet hyväksytään suojelutavoitteeseen. Suoraan sanottuna yhteinen metsäsektorin vihollinen on olemassa, ja se istuu EU:n komissiossa.
Isossa kuvassa kyse on metsätalouden ja -teollisuudenkin reunaehtojen määrittelystä. Ratkomme vastauksia kysymyksiin ”saako puun ylipäänsä kaataa”, ”miten puun saa kaataa”, ”onko Suomi kiinnostava maa metsäteollisuuden investoinneille”. Jos noita uusia teollisuuden investointeja ei tule, ei puullekaan ole tarvetta. Ja kyllä, kyllä: hakkuupakkoa Suomessa ei ole, eikä tule. Metsänomistaja päättää metsiensä käytöstä.
MTK ja sen metsälinja ovat kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Maatalouslinjan edunvalvonnasta en esimerkiksi ole sanonut sanaakaan. Metsänhoitoyhdistysten tekemä erinomainen edunvalvonta puukaupassa (kilpailutus, katkontatietojen vertailu), suojelukysymyksissä ja konkreettinen työ metsänomistajien eteen on metsänomistajalle selkeämmin näkyvää. Hyvin kasvava taimikko on helpompi todentaa, kuin vaikkapa EU:n kestävän rahoituksen pykälien muutos parempaan. Molemmat vaativat joka tapauksessa työtä.
Yhteistyöstä on kyse – puunjuurelta Brysseliin.
Markus Nissinen
kenttäpäällikkö/ ympäristöasiantuntija
Mtk-metsälinja
