Metsänuudistaminen ei ole leikin asia

Jokainen osaa istuttaa taimen oikein päin mättääseen. Tästä eteenpäin tieto ja osaaminen onnistuneesta uudistamisesta vaihtelee paljonkin metsänomistajien piirissä. Metsälaki velvoittaa uudistamaan yli 0,3 hehtaarin suuruisen avoimen metsäalueen. Metsälain mukaan taimikko katsotaan saaduksi aikaan, kun se on riittävän tiheä, taimet ovat tasaisesti jakautuneina, niiden keskipituus on 0,5 metriä ja niiden kehittymistä ei uhkaa välittömästi muu kasvillisuus. Mitäs sitten?

Kenenkään ei kannata tehdä ensiksi huonosti ja sitten hyvin

Halvat taimet tulevat vietävän kalliiksi, jos ne ovat vääriä. Entisen metsän vanha pääpuulaji ei ole välttämättä se oikea uuteen metsään. Tyvilahosta kärsivä kuusikko on parempi uudistaa esimerkiksi koivulle, jotta maaperässä muhiva juurikääpä ei iske uuteen puusukupolveen. Rehevällä paikalla männystä kasvaa hyvää naulakkovärkkiä ja karulle kohteelle istuttaessa näreet jäävät ikuisiksi joulukuusiksi. Puulajin lisäksi itse taimen sortti merkitsee myös paljon. Halvempi yksivuotias taimi jää helpommin aluskasvillisuuden jalkoihin rehevillä paikoilla. Isompi kaksivuotias on tällaisissa tilanteissa parempi vaihtoehto. Taimen on oltava kasvatettu oikealle maantieteelliselle alueelle. Eri kasvuvyöhykkeeltä tuodut taimet eivät kasva kunnolla. Käpyjen kerääminen ei myöskään ole kannattavaa kylvöä ajatellen. Muun muassa metsänhoitoyhdistyksiltä saatavat metsäpuiden siemenet ovat tuotettu taimitarhojen hyvälaatuisista siemenpuista ja niiden kasvu on monin verroin tehokkaampaa.

Mitä sitä nyt suotta sitä maata mylläämään?

Säästö, joka saadaan maan muokkaamatta jättämisellä, on selkeästi pienempi, kuin arvokasvu minkä muokkaaminen tuo. Metsänuudistaminen onnistuu harvoin ilman sitä. Paljastunut maanpinta tarjoaa hyvän kasvupohjan taimille ja siemenille. Nykyaikainen maanmuokkaus on siro, tehokas ja nopea. Kivennäismaan paljastaminen vähentää myös muun muassa tukkimiehentäin leviämistä taimiin. Maanmuokkauksen yhteydessä on myös helppo laittaa uudistusalueen vesitalous kuntoon. Ammattimaisesti tehty maanmuokkaus ottaa huomioon myös vesiensuojelun. Maanmuokkausmenetelmiä on monia: kääntömätästys, laikutus, naveromätästys, äestys, laikkumätästys… Oikea maanmuokkausmenetelmä pitääkin valita tapauskohtaisesti maalajin, kasvupaikan ja istutettavan puulajin perusteella.

Istutetaan kun keretään...

Ammattilainen istuttaa vähintään tuhat taimea päivässä normaaleissa olosuhteissa. Leipänsä muulta ansaitsevan kannattaa vähentää luvusta varmuudeksi puolet pois. Metsänuudistaminen ja sen hoito on aikaa vievää ja raskastakin työtä. Metsänomistajan kannattaa miettiä tarkkaan riittääkö oma aika ja jaksaminen työhön. Ammattilaisen tekemänä metsänuudistaminen ei ole kallista ja työ valmistuu nopeasti. Oikea istutusaika riippuu paljon puu- ja maalajista. Väärä istutusaika voi kostautua muun muassa roudan tekeminä tuhoina. Uudistusalalle parhaiten sopiva ajankohta kannattaa varmistaa paikalliselta metsäasiantuntijalta.

Mutta tuleehan se metsä sinne muutenkin?

Metsän luontainen uudistaminen on vaikeaa ja erittäin tapauskohtaista. Metsälain määräämän uudistamisvelvoitteen täyttämiseksi luontaista uudistamista on harkittava tarkasti. Kuivilla kankailla on mahdollista jättää mäntyjä siemenpuiksi. Kuusen luontainen uudistaminen on selkeästi haastavampaa ja vaatii lähes aina tasaisen rahkasammalpohjan. Tukkipuumetsän alla voi toisinaan olla hyvältäkin näyttäviä kuusituppaita. Ulkonäkö voi kuitenkin hämätä ja usein nämä varjossa juroneet kuuset eivät lähde enää hyvään kasvuun. Ennen luontaiseen uudistamiseen päätymistä on hyvä pohtia asiaa kahteen kertaan, myös metsäasiantuntijan kanssa.

Metsänuudistaminen on pohjimmiltaan selkeää ja helppoa, muttei siinä ole oikotietä onneen. Oikea uudistustapa on hyvä selvittää jo ennen päätehakkuuta leimikon tekijän kanssa. Näin säästyy aikaa, rahaa ja hermoja. Metsän alkutaipaleet ovat ne tärkeimmät askeleet, joihin ei kannata kompastua.

Eetu Heino

Metsäasiantuntija

MHY Karhu

Tuhkalannoitus mahdollistaa lisää kasvuvoimaa rämesoilla

Tuhkalannoitus on aivan liian vähän hyödynnetty turvemetsien kasvun tehostamiskeino. Typpeä turvemailta löytyy yleensä tarpeeksi mutta puutetta on kahdesta muusta pääravinteesta, fosforista ja kaliumista.

Tuhkalannoituksen perimmäisenä ajatuksena on saada puiden käyttöön lisää fosforia 40 kg ja kaliumia 80 kg hehtaarilla. Puutuhka sisältää edellisiä ravinteita yhden suhde kolmeen. Vertailuna turvetuhka vastaavasti 1/1,5. Typpeä on yleensä riittävästi turvemailla.

Tonnissa perustuhkaa (pääasiassa puutuhkaa, seassa myös turvetuhkaa) on fosforia 1,0 – 1,1 %, jolloin levitystarve on 4000 kg/ha. Vastaavasti kaliumia on tonnissa 2,5 – 3,0 % ja tarve näin ollen 3000 kg/ha.

Käytettäessä peruspuutuhkaa levitysmäärä pitää olla mielellään vähintään tuo 4000 kg/ha, jotta ravinteita saadaan tarvittava määrä.

Käsittelemättömän, pääasiassa puutuhkaa sisältävän tuhkan käytössä käy siis niin, että kaliumia kertyy enemmän kuin tarvitsisi, koska fosforin 40 kg:n hehtaaritarve pitää saada täyteen.

Tuhkaa voidaan myös jalostaa lisäämällä siihen tiettyjä lisäaineita. Tärkein niistä on apatiitti, jolloin fosforipitoisuus saadaan nousemaan 1.5 prosenttiin. Lisäksi seokseen on lisätty kaliumsulfaattia ja boorihappoa.

Yhdistyksen välittämä tuhka on tätä jalostettua ja rakeistettua tuhkaa. Tuhkan levitysmäärä tällä jalostetulla ja rakeistetulla tuhkalla on 3000 kg/ha, jolloin rahti- ja levityskulu alenee käsittelemättömään tuhkaan verrattuna.

Maalevityksenä tuhka tulee irtotavarana ja lentolevityksenä suursäkeissä.

Maalevitystä tehtiin kevättalvella 2019 ja seuraavan kerran sitä on tarjolla vuoden päästä kevätkaudella. Maalevityksessä kustannus on noin 100 euroa pienempi verrattaessa lentolevitykseen.

Tuhkan vaikutusaika on useita kymmeniä vuosia ja kasvunlisäys parhaissa tapauksissa erittäin merkityksellinen.

Eittämättä tuhkalannoitus on samalla myös ilmastoteko.

Jouni Peltoniemi

Kenes poikia sää oot? -Uuden toimihenkilön arkea

Olen syntyjäni Vammalasta, mutta sukujuureni ovat satakuntalaiset viimeiseltä viideltä sadalta vuodelta. Jonkun moukan mielestä se saattaa olla kohtalon ivaa, mutta nähtävästi täältä ei pysty olemaan edes yksi kokonainen sukupolvi pois. Kahdessa kuukaudessa Laviasta ja Nakkilasta on löytynyt yllättävän paljon uusia sukulaisia, tuttuja ja muita. Niitä ”sidosryhmiä”, mistä bisnesmaailmassa vouhotetaan. Duuni on hauskaa, jokseenkaan ei aina helppoa, kun saa työskennellä omiensa parissa.

Lounasravintoloiden viikoittaiset ruokalistat ja supermarketien mainoslehdet on hyvä aina käydä läpi tarkasti. Mustamakkara lievittää onneksi sitä vähää eroahdistusta, mitä välillä koen siihen tietyömaahelvettiin mitä Tampereeksikin kutsutaan. Kulinaarisesta tasosta on täydet pisteet annettava. Täällä ohraleipä on kakkoa eikä rievää.

Punapakka, Pyssykangas, Saarijärvi, Kivineva… paikannimet tarttuvat nopeasti, mutta kartta tai kaksi pitää silti olla käden ulottuvilla. Tietokoneen, työpuhelimen, siviilipuhelimen ja navigaattorin hakukenttä on käynyt tutuksi. Pitkä ”ööööööhhhh…” on jo vaihtunut lyhyeksi ”jjoooo…”:ksi kun pyydetään asioimaan suurpiirteisin koordinaatein. Maantiede alkaa olemaan jo hallussa, mutta vielä ei ole ne kaikki isot kivet siinä sen mutkan jälkeen ja Raimo-vainaan pirtin takuset tiedossa. Anteeksi siitä.

Työpaikat eivät ole ikinä keskenään samanlaisia, ei edes metsänhoitoyhdistykset keskenään. Jo metsäkoulussa opetetut perinteiset mittavälineet ovat toki kaiken pohjana, mutta Karhun panostus tekniikkaan on yllättänyt positiivisesti. Drone-kopterit ja maastotietokoneet tukevat relaskoopin ja maastotaulukoiden kanssa työskentelyä. Kehityskäyrä on ollut toisin päin mitä odottaisi. Korkeakoulun metodit ovat työelämää jäljessä. Tämä on toki positiivinen kulttuurishokki. Vastaavaa panostusta työvälineisiin ei ole kuullut kurssikavereilta eikä heidän työpaikoiltaan.

Käytäntö ja teoria pääsevät muutenkin kättelemään useammin kuin ennen. Nuorekkaassa viisikymppisessä työyhteisössä kaikki oppii toisiltaan. Sillä minkä nuorena oppii ei välttämättä tee mitään alkuunsakaan, mutta ajan hampaan kestäneet opit on hyvä ammentaa konkareita. Samalla voi myös opettaa itsekin vaikka älypuhelimen käyttöä.

Karhu ja Satakunta on kohdellut minua hyvin, pyrin vastavuoroisesti samaan. Olen tositarkoituksella täällä teitä varten. Joten: metsänomistajat soitelkaa!

Eetu Heino