keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Näkökulmia metsistä ja ilmastonmuutoksesta

Olemme saaneet nauttia tänä syksynä kauniista ja jopa epätavallisen lämpimistä syyssäistä. Metsät hehkuvat parasta väriloistoaan ja marja- sekä sienisadot ovat olleet yltäkylläisiä. Auringossa kylpevissä ruskametsissä liikkuessa kaikki maailman murheet tuntuvat hyvin kaukaisilta. Niin korona kuin ilmastonmuutos ja ainaiset hiiliasiat. Metsässä on hyvä hengittää ja rauhoittua.

Silti mielen sopukoissa voi herätä ajatuksia säästä. Onko tämä nyt sitä ilmastonmuutosta? Ehkä se ei olekaan niin paha, jos syksyt ei ole enää pelkkää vesisadetta ja kylmää tuulta vaan lämmintä jatkuu marraskuulle asti. Kesäkin oli mukava, vaikka aina kun satoi vettä, tuntui että sitä tuli kuin saavista kaatamalla.

Etenkin metsänomistajana on saanut pelätä kovia tuulia ja myrskytuhoja. Edellinen Aila -myrsky oli armollinen eikä aiheuttanut Mhy Karhun alueella pahoja tuhoja. Rannikkoalueilla tilanne taitaa olla toinen. Nyt muistellessa viime talvi oli pimeä ja märkä. Maa jäätyi ja suli eikä useimpiin talvileimikkoihin ollut asiaa hakkuukoneilla. Keväällä havaittiin useilla vuosi tai pari sitten istutetuilla aloilla rousteen ylös nostamia taimia. Alkukesän pitkä kuiva ja kuuma jakso tappoi myös istutustaimia uudistusaloilla. Kesän aikana tuli useita kyselyjä kirjanpainajasta huolestuneilta metsänomistajilta. Sen rakkaan kotimetsän puut olivat alkaneet kuivumaan pystyyn. Taloudellisten menetysten lisäksi lisääntyvät metsätuhoriskit voivat osua juuri siihen lapsuuden satumetsään, jonka olisi halunnut pysyvän entisellään maailman muuten myllertäessä.

Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Kukaan ei oikeastaan tiedä mitä tapahtuu, jos ilmastonmuutos etenee tarpeeksi pitkälle. Haluammeko elää kuin viimeistä päivää välittämättä tulevaisuudesta ja tekojemme seurauksista? Vai kannammeko vastuumme ja yritämme pitää huolta tulevien sukupolvien elämän edellytyksistä?

Me suomalaiset olemme periaatteen kansaa ja tunnettuja sisusta. Uskaltaisin jopa sanoa, että olemme tunnollisia, osaamme kantaa vastuuta ja omaamme korkean moraalin. Käytännön esimerkkinä tästä on ihan tavalliset maaseutukuntien perhemetsänomistajat, jotka hoitavat metsiään tunnollisesti, vaikka jokainen toimenpide ei kartuttaisi heti rahapussin sisältöä. Täällä luonnon keskellä muistetaan vielä ne tulevat sukupolvet ja istutetaan taimi kerrallaan heille hyvää tulevaisuutta. Arvostetaan maata ja metsiä, sekä niiden meille antamaa hyvinvointia. Tämä metsiä arvostava ja jonkun mielestä jopa vaatimaton tai vanhanaikainen ajattelutapa kulkee usein käsi kädessä ilmastotoimien kanssa.

Uskon, että halutessamme me pystymme toimimaan niin, että metsiemme hiilinielut vahvistuvat ja maamme hiilivarastot säilyvät. Päästäjät joutuvat myös vähentämään reilusti. Tämä on helppo todeta, mutta vaikea toteuttaa. Suomessa suurimman osan metsistä omistaa yksityiset metsänomistajat. Jokainen näistä metsänomistajista päättää itse mitä metsillään tekee tai on tekemättä. Toki lakeja on noudatettava, mutta valinnan vapautta on silti paljon. Yksilötasolla meillä on siis valta ja vastuu, voimme harkita omia valintojamme ja käyttäytymistämme.

Jos haluan ottaa huomioon ilmastonäkökulmat metsieni hoidossa, niin mitä se tarkoittaa? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta tässä muutamia ajatuksia. Voin miettiä olisiko minulla mahdollisuuksia kasvattaa tervettä ja elinvoimaista metsää vielä, vaikka uudistuskypsyys on saavutettu. Huolehdin talousmetsieni terveydestä ja kasvukunnosta hoitamalla taimikot ja harvennukset ajallaan sopivalla voimakkuudella. Harkitsen, voisinko jättää turvemaiden kunnostusojituksen tekemättä ja koittaa muilla keinoin hallita vesitaloutta. Sopivilla kohteilla ja erityisesti turvemailla voin kokeilla myös jatkuvapeitteistä kasvatusta. Päätehakkuun jälkeen teen uudistustyöt nopeasti ja tehokkaasti. Muistan huolehtia uudesta taimikosta vielä vuosia päätehakkuuntilin saamisen jälkeenkin. Jos metsissäni on metsälakikohteita tai muita luontokohteita, voin harkita niiden suojelua määräaikaisesti tai pysyvästi.

Elinvoimaiset ja terveet metsät kasvavat ja sitovat hiiltä. Tarkemmin ottaen puiden vihreät osat yhteyttävät ja siinä prosessissa sitovat hiilidioksidia ilmasta. Varttuessaan metsä ovat myös hiilivarasto ja parhaassa tapauksessa osa hakatusta puusta päätyy pitkäikäisiksi puutuotteiksi esimerkiksi puurakentamiseen. Myös luonnontilainen tai hoitamaton metsä on hiilivarasto ja hiili säilyy sielläkin. Jopa paremmin kuin hoidetussa metsässä, koska hakkuissa poistuu kuitenkin puuta eli hiiltä metsästä. Luonnonpoistuman kautta sitä kyllä vapautuu, mutta osa karikkeen ja kuolleen puuaineksen hiilestä päätyy maaperään varastoon. Luonnonvarojen kuten metsien käyttö on tässäkin kompromissi ilmaston ja omien tarpeiden välillä.

Herättikö kirjoitus kysymyksiä? Käy tutustumassa hankesivuumme: https://www.mhy.fi/karhu/tietoa-meista/ilmastomuutos-hanke

Anne Haukkovaara
Metsäasiantuntija
Metsänhoitoyhdistys Karhu
Hanketyöntekijä Kestävää metsänhoitoa ilmastonmuutoksen ehdoilla -hankkeessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viimeisin blogikirjoitus

Elintärkeät yksityistiemme

Yksityistiet koskettavat yllättävän monia suomalaisia tavalla tai toisella. Metsäomistajalle ne ovat reitti omalle tilalle, puunostajille vä...

Suosituimmat blogikirjoitukset